JonneRinne

Tahtoa on, mutta onko tekijöitä?

Ylen vuoden alussa suorittaman kyselyn perusteella 8/9 eduskuntapuolueen puheenjohtajasta kannattaa poliisien määrän lisäämistä useilla sadoilla (Yle 13.1.2019). Eduskuntavaalikevään aikana pidettyjen vaalipuheiden yhteydessä puolueet ovat ilmaisseet huolensa Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta ja korostaneet, että yksi keskeinen ja konkreettinen keino parantaa turvallisuutta on lisätä poliisien määrää. Tahtotila on oikea ja toivon, että tavoite konkretisoituu uutta hallitusohjelmaa laadittaessa riippumatta siitä, mitkä puolueet saavat hallitusvastuun kannettavakseen.

Perjantaina 5.4.2019 järjestettiin .be&fbclid=IwAR0y79KzZZECWeyDZx7GUhRbnipfp09cLuG5tK7Di8fRLVXzUAwZtlCOC3k">Turvallisuus kuuluu kaikille -vaalipaneeli. Paneelin yhteydessä esiintyneitä alustajia, heidän toisistaan poikkeavista taustoista huolimatta, yhdisti huoli Suomen sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon tilanteesta. Vastaava huoli jaettiin myös kaikkien paneeliin osallistuneiden kansanedustajaehdokkaiden kesken heidän poliittisesta taustastaan riippumatta. Jaetusta tahtotilasta huolimatta ilmaan jää kuitenkin kaksi kysymystä: kuinka paljon niitä poliiseja oikein tarvitaan ja mistä heidät sitten hankitaan?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen linkittyy siihen, millä aikataululla poliisien määrän kasvattaminen on realistisesti ajatellen mahdollista. Poliisikoulun sisäänottomäärä täydellä volyymillä ja edellyttäen, että kaikki kurssipaikat saadaan täytettyä, on noin 400 opiskelijaa vuodessa. Vuotuista sisäänottomäärää voitaisiin kasvattaa 100 opiskelijalla per vuosi rekrytoimalla 15–20 opettajaa, siirtymällä osin kaksivuoro-opetukseen sekä vuokraamalla Hervannasta lisäopetustiloja. Tätä suurempi vuosittainen lisäys esim. 600 opiskelijaan per vuosi ei kuitenkaan olisi järkevää, sillä opetuskustannusten kasvun ohella poliisikoulun sisäänpääsyvaatimusten rajaa jouduttaisiin tällöin pudottamaan selvästi. Koulutuksen kestosta huolimatta opiskelijamäärän lisääminen sadoilla näkyisi aikaisintaan vasta vuoden 2023 jälkeen, eli ei esimerkiksi vielä seuraavan hallituskauden aikana, johon nyt tähdätään.

Tästä johtuen Suomen Poliisijärjestöjen Liitto (SPJL) on edellyttänyt poliittisilta päättäjiltä riittävää ja pitkäjänteistä rahoitusta, jonka turvin Suomen poliisivahvuutta saadaan seuraavan vaalikauden aikana lisättyä vähintään 650 poliisimiehellä hallintovaliokunnankin edellyttämään 7850 poliisin rivivahvuuteen.

Nykyisten laskelmien mukaan tähän tavoitteeseen päästään 400 opiskelijan vuosittaisella sisäänottomäärällä edellyttäen, että kaikki koulutukseen valitut suorittavat tutkinnon tavoiteajassa. Pitkäjänteisellä ja vähintään vaalikauden mittaisella rahoituksella varmistutaan lisäksi siitä, että poliisikoulutuksen hyväksytysti suorittaneet voidaan myöskin palkata poliisitöihin, eikä poliiseja kouluteta kortistoon, kuten tehtiin kuluvan vuosikymmenen alkupuolella.

Sisäänottomäärien ohella poliisikoulutukseen valikoitavien laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota varsinkin, kun uusien ja entistä pienempien ikäluokkien kiinnostuksesta kilpailee poliisin ohella myös moni muu ala. Uskallan väittää, että henkilö, joka on korkean motivaation ohella fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan siinä kunnossa, että tulee hyväksytyksi poliisikoulutukseen, kiinnostaa tällainen henkilö nyt ja tulevaisuudessa myös montaa muutakin ammattialaa. Tämän vuoksi poliisien lukumäärällisen lisäyksen ohella joudutaan tekemään entistä enemmän työtä sekä rekrytointivaiheessa että valmistumisen jälkeen, jotta alalle hakeutuneet saadaan pidettyä organisaation palveluksessa.

Vaikka yksikään poliisi tuskin tekee työtään vain rahan takia, toki rahaa ansaitakseen ja sillä laskunsa maksaakseen, ei palkkauksen osuutta tai vaikutusta alalle hakeutumiseen tai alalla pysymiseen pidä kuitenkaan aliarvioida. Poliisikoulutuksen ollessa ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto ja näin ollen koulutustasoltaan verrattavissa muihin aloihin on selvää, että ennen rationaalista alalle hakeutumispäätöstä poliisin palkkauksesta ja sen suuruudesta otetaan selvää, ja palkkavertailun tulokselle annetaan painoarvo. Se, kuinka paljon tai vähän tämä hakeutujan vaakakupissa loppujen lopuksi painaa, on puhtaasti henkilökysymys.

Rekrytoinnin ohella huomiota tulee kiinnittää myös alalla pysyvyyteen. Suomen Poliisijärjestöjen Liiton teettämien jäsenkyselyjen (2017 ja 2018) perusteella 94 % kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että poliisi on työssään jaksamisen äärirajoilla ja työuupumus on ammatissa yleistä. Liiton tietojen mukaan yhä useampi poliisi pohtii tosissaan alan vaihtamista. Akuutin resurssipulan paikkaaminen edesauttaa merkittävästi ongelman korjaamista, muttei se kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että poliisin työ on henkisesti erittäin raskasta. Tämän ohella poliisin erityisen eläkeiän poistuttua on rivissä olevien jaksettava paiskia töitä yhä vanhemmaksi, jotta he pitkän virkauran päätteeksi pääsevät (toivottavasti) terveinä nauttimaan ansaituista eläkepäivistä.

 

Jonne Rinne

puheenjohtaja

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Poliisin organisaatio on edelleen hyvin jäykkä ja palkitsemiskeinoja ei tunneta.

Vanha sanonta kuulu "kissa kiitoksilla elää."

Poliisin työssä kiitos on harvinaista, joten niillä ei todellakaan elä.

Hyvää suorittamista ei palkita mitenkään ja jos naama ei muutoin miellytä, niin näissä tapauksissa myös henkilökohtaiseen suorittamiseen perustuva palkanosa saattaa jäädä keskimääräistä huonommaksi.

Alalla ei tunneta bonuksia eikä tulospalkkioita.

Reilun parin tonnin peruspalkan jatke syntyy monilla erilaisista haittatyökorvauksista.

Sivutyöt ovat yleisiä, mikä taas vaikuttaa omassa työssä jaksamiseen.

Työn tehokkuuden mittareita ei käytännössä ole. Sama palkka tulee sekä laiskalle että ahkeralle. Tämähän se juuri motivoi tsemppaamaan työssä.

Poliisin työ on vetovoimaista lähinnä nuorten alasta kiinnostuneiden omien mielikuvien johdosta. Työn todellinen luonne paljastuu vasta, kun pääsee työharjoitteluun.

Suurin osa ei pääse ajamaan ketään takaa eikä asettakaan oteta esille kuin harjoituksissa. Kaikki kuitenkin kirjoittavat vuoden aikana enemmän kuin Jari Tervo parhaina päivinään. Teksti vain on kuivakkaa lakitekstiä, jossa huumorin viljeleminen on syntiä.

Rinne on oikeassa siinä, että tekeviä käsiä ei ole tarpeeksi ja ettei työnantajalla ei ole keinoja huomioida poliisin eri tehtäväalueiden erilaisia luonteita.

Palkkahaitari on todella kapea ja moni saavuttaakin käytännössä tehtävänmukaisen palkkamaksiminsa hyvinkin nopeasti. Tämän jälkeen palkan nosto ei ole enää palkitsemiskeino, koska palkka on jo maksimissa. Palkka ei enää voi nousta, ellei hakeudu esimieskoulutukseen.

Monissa tehtävissä alipäällystökoulutus lisää vastuuta, mutta ei palkkaa, koska osassa miehistötehtäviä palkka on samalla tasolla alipäällystön kanssa tehtävien vaativuuden osalta.

Poliisilla ei ole edes eläke-etua. Partioautoissa saattaa istua jo nykyään yli 60-vuotiaita. Tutkintaan siirtyminen yli kolmenkymmenen kenttävuoden jälkeen ei kuitenkaan ole enää itsestään selvyys.

Esitutkinta eri nyansseineen vaatii nykyään täysin omanlaisensa koulutuksen. T

Monille tuottaa kuitenkin pettymyksen se, että tutkijan palkka on käytännössä pienempi kuin haalarihommissa työtään puurtavien.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Poliiseilla on neljän vuoden välein hetken aikaa paljon ystäviä mutta vain hetken. Sama toistuu jälleen neljän vuoden päästä jne.

Lohtua tuo että neljän vuoden sykleissä ystäviä saavat hetkeksi myös lapsiperheet, eläkeläiset ja maanpuolustus.

Toimituksen poiminnat