Kipurajalta todelliseen turvallisuuteen
Toimittaja Riika Nykäsen Ilta-Sanomissa 18.7.2018 julkaistu artikkeli tiivistää oivalla tavalla palautteen, jota erityisesti poliisi mutta myös muut Helsingin huipputapaamiseen osallistuneet viranomaiset ovat viime päivien aikana saaneet ilolla ottaa vastaan. Suomen poliisia on luonnehdittu sekä tehokkaaksi että ammattitaitoiseksi. Aivan erityistä huomiota on kiinnitetty poliisin käytökseen, jonka on katsottu edustavan koko pohjoismaista mentaliteettia.
Positiivisen palautteen vastaanottaminen on aina mukavaa. Kiitospuheiden keskellä ammattijärjestömme tehtäviin kuuluu muistuttaa siitä, että kiitoksille on tässäkin tapauksessa varsin hyvät syyt, eivätkä ne suinkaan tule sattumalta. Poliisin ohella rautaisen ammattitaitonsa todistivat myös muut kansakuntamme turvallisuudesta vastuussa olevat viranomaiset. Aivan erityistä ammattitaitoa osoitti se, kuinka eri viranomaisorganisaatioiden yhteistyö toimi vaativassa operatiivisessa tilanteessa, jonka valmisteluun oli varattu aikaa vain muutama viikko. Toimiva resurssien yhdistäminen ja yhteistyö tuovat lähes korvaamatonta lisäarvoa tämän tason tapaamisen järjestelyissä.
Pohjoismaisen mentaliteetin ohella pieni tilastollinen ihme piillee myös siinä, että hupputapaaminen päätettiin järjestää ja ottaa järjestelyvastuuseen maassa, jossa poliisien määrä suhteessa väkilukuun on pienin, muun muassa kaikkiin muihin Pohjoismaihin verrattuna. Pohjoismaissa on – kahta poikkeusta lukuun ottamatta – ryhdytty määrätietoisesti lisäämään poliisien määrää. Ensimmäinen poikkeus on Islanti, joka tyytyy säilyttämään poliisien lukumäärän nykytasolla. Toinen poikkeus on Suomi, jonka poliittisessa keskustelussa ollaan oltu turhankin tyytyväisiä siihen, että koko 2010-luvun jatkunut poliisien määrän systemaattinen alasajo on saatu ”pysäytettyä” noin 7150:een poliisimieheen. Laskun pysäyttämisen sijaan rimaa tulisi kiireesti korottaa hallintovaliokunnan edellyttämälle 7850:n poliisimiehen vähimmäistasolle. Tarkempaa tietoa poliisien määrästä ja sen kehityksestä Pohjoismaissa ja Suomessa löydät tästä.
Poliisimiesten määrän ohella keskiöön on syytä nostaa poliisitoiminnan laatu. Suomalainen poliisikoulutus on kansainvälisenkin mittapuun mukaan erittäin korkealaatuista ja ainakin toistaiseksi olemme pystyneet kilpailemaan pienenevien ikäluokkien kiinnostuksesta ammattikuntaamme kohtaan. Yksi syy tähän on poliisin nauttima korkea arvostus. Pelkällä arvostuksella ei kuitenkaan makseta kauppa- tai sähkölaskua. Poliisin ammattiin tähtäävä koulutus on tänä päivänä ammattikorkeakoulutasoinen, eikä sen houkuttelevuus saa jäädä jälkeen muista vastaavan koulutustason ammateista. Myös kutsumusammatissa toimiva ammattilainen on palkkansa ansainnut.
Poliisiksi hakeutuvien ja valmistuvien ohella ei pidä unohtaa alalla pitkään toimineita ammattilaisia. Huipputapaamisen yhteydessä useat turvallisuusalan virkamiehet siirsivät tai keskeyttivät lomansa. Lisäksi useat sadat eri poliisilaitoksissa työskentelevät pakkasivat tavaransa ja suuntasivat pääkaupunkiseudulle. Lyhyen varoitusajan ohella tilanteen teki erityislaatuiseksi se, että kutsuun vastattiin loman aikana ja silloin, kun muutoin olisi ollut mahdollisuus ladata akkuja ja viettää aikaa perheen ja läheisten kanssa. Viranomaisten erityistilanteiden kompensointi sekä yhtenäiset valtakunnalliset toimintatavat on syytä linjata, sillä en hetkeäkään epäile, etteikö ylimääräistä venymistä edellytettäisi myös ensi vuonna Suomen vastatessa vuorollaan EU:n puheenjohtajuudesta. Onneksi meillä Suomessa on olemassa tehokas neuvottelujärjestelmä työnantajan ja työntekijöiden välillä, vaikka sitä aika-ajoin tavataankin arvostella, usein täysin aiheetta.
Kirjoitukseni otsikossa ’Kipurajalta todelliseen turvallisuuteen’ on tiivistetty se sanoma, jota Suomen Poliisijärjestöjen Liitto on toistuvasti korostanut viesteissään. Poliisi tarvitsee lakisääteisiin tehtäviinsä ja vastuisiinsa nähden riittävän perusrahoituksen, josta päätetään pitkäjänteisesti yli vaalikausien ulottuvilla ratkaisuilla. Nykyinen järjestelmä, jossa valmiiksi alijäämäistä budjettia paikataan toimintavuoden aikana erillisellä lisärahoituksella, johtaa turhaan tempoiluun ja vaikeuttaa operatiivisen poliisitoiminnan suunnittelua ja johtamista. Vaikka tämä ei varsinaisesti käy ilmi tai näyttäydy kansalaisille huipputapaamisten yhteydessä, vaikuttaa se poliisitoimintaan vuoden kaikkina muina aikoina.
Jonne Rinne
puheenjohtaja
Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry
”Poliisin ammattiin tähtäävä koulutus on tänä päivänä ammattikorkeakoulutasoinen, eikä sen houkuttelevuus saa jäädä jälkeen muista vastaavan koulutustason ammateista. Myös kutsumusammatissa toimiva ammattilainen on palkkansa ansainnut.”
Jos uransa (palkkauksellisella) huipulla oleva vanhempi konstaapeli saa peruspalkkana noin 2500 euroa, niin ei sillä ainakaan palkoissa päästä kilpailemaan. Suurin osa rikosten tutkijoista tienaa tätä vielä huomattavasti vähemmän.
”koko 2010-luvun jatkunut poliisien määrän systemaattinen alasajo on saatu ”pysäytettyä” noin 7150:een poliisimieheen.”
Poliisien reaalinen määrä ottaen huomioon pitkäaikaiset sairauslomat ja muut poistumat on huomattavasti alle 7000 poliisin.
”Huipputapaamisen yhteydessä useat turvallisuusalan virkamiehet siirsivät tai keskeyttivät lomansa. Lisäksi useat sadat eri poliisilaitoksissa työskentelevät pakkasivat tavaransa ja suuntasivat pääkaupunkiseudulle.”
Tähän käytetyillä ja kuluneilla rahoilla olisi saatu myös melkoisen monta pysyvää virkaa Suomen poliisiin. Puhutaan miljoonien menoeristä vain kahden päivän johdosta. Näitä rahoja ei valtio suostu vapaaehtoisesti poliisin budjettiin lisäämään.
Sukanvarresta löytyy kuitenkin heti miljoona tai pari, kun pystytetään kulissit ja näytetään muulle maailmalle, miten hyvin Suomella pyyhkii.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on ihan riittävästi poliiseja. Kyse on mihin resurseja suunnataan. Poliiseja voisi vapauttaa esim jos käyttörikoksista luovuttaisiin. Siihen poliisilla menee turhan paljon aikaa jos miettii hyötyjä.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi perustaa poliisien puolue. Tulisi edes jotain elämän faktoja sitten politiikkaan.
Paras keino vähentää turvallisuuden tarvetta on vähentää uhkia. Tällöin pitää ottaa monenlaiset ihmisryhmät huomioon.
Tässä ennenkaikkea ihmiset yhteiskuntana ovat vastuussa ns. yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Pelkästään netin kautta tehtävät mm. kunnianloukkaukset työllistävät poliisia, aivan tarpeettomasti.
Olisiko siis järkevää, että tulisi lakisääteiseksi suorittaa ns. nettiajokortti, jossa opetetaan mm. yksinkertaisia käytöstapoja pohjautuen Suomen lakiin?
Kun pahoinvointi yhteiskunnassa lisääntyy, se näkyy kasvaneena poliisin työtaakkana tavalla tai toisella.
Jokatapauksessa, eräs keksintöni olisi, että kaupunkeihin olisi hyvä asentaa katutolppien päälle tasaisin välimatkoin esim. 1 kilometri, dronelle alusta missä induktiolataus.
Magneettikiinnityksellä kone ei tipu, vaikka olisi iso tuuli. Pääosan ajasta se on aktivoimaton, mutta hätäkeskuksen kautta voitaisiin aktivoida useampikin kone samaan paikkaan.
Niitä voisi käyttää erityisesti tilanteen seurantaan mutta myös esim. etälamauttimena tai toimittamaan esim. adrenaliinipiikin, jos sattuu sairaskohtaus.
Dronet osaavat tehdä tietokoneen kautta varsin monimutkaista ryhmätyötä ja ovat tarkkoja.
Tässä eräs video niiden tiimityöskentelystä ja siunausta esivallalle:
https://www.youtube.com/watch?v=ZbkPJPg4kJY
Ilmoita asiaton viesti